12. maaliskuuta 2017

AJATUKSIA PERHE-ELÄMÄSTÄ + ALEKOODI


Rakkaus. 

Sana, jolla on niin suuri merkitys ja voima. Sen tunne on jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvailla. Rakkaus omaan lapseen on niin äärimmäisen suurta ettei sitä varmaan kukaan ymmärrä. Tuntuu, että siitä hetkestä, kun sain tietää Minean olevan masussani alkoi rakkaus häntä kohtaan. Vaikka alussa rakkaus olikin epäröivää kaiken sen onnellisuuden ja pelonkin kanssa, tunne vahvistui koko ajan. Se hetki, kun sain Minean ensi kertaa syliini, tajusin sen mitä kaikki olivat sanoneet. Rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain niin erityistä ja voimakasta. Eikä sitä tunnetta voinut kuvitella ennen kuin sen on saanut kokea. Rakkaus on erilaista kuin omaa puolisoa tai muita rakkaita ihmisiä kohtaan. Suojeluvaisto, jonka hän minussa herättää on minulle uusi tunne. Tuon pienen ihmisen puolesta on valmis tekemään ihan mitä vain. Joka ikinen ilta hänen käydessä yöunille kiitän häntä kuluneesta päivästä. 


Tiesin aina, että haluan lapsia ja olla äiti. Äitinä olo on maailman upeinta ja ihaninta. Olen kiitollinen saadessani sanoa, että olen äiti. En vaihtaisi nykyistä elämääni mihinkään. Toki elämä on paljon muuttunut, kun kahden sijaan meitä onkin nyt kolme. Olemme perhe. Ei ole ollut tarvetta vielä tuntea sellaista oloa, että kaipaisi enempää omaa aikaa tai juhlimassa käyntiä. Juhlimiset on juhlittu ja silloinhan sitä vain haaveili tällaisesta elämästä. Toki sitä voi käydä joskus viinilasillisella. Mutta eihän sitä kauaa raaski olla hänestä erossa, kun kolmen tunnin päikkäritkin on jo hirmuisen pitkä aika <3 




Tuntuu, että Minean tulo elämäämme on vain vahvistanut rakkautta minun ja J:n välillä. Se hetki, kun kerroin hänelle, että meistä tulee perhe on ikimuistoinen. Yhdessä me jaksamme joka päivä hämmästellä Minean ihmeellisyyttä ja hänen oppiessa uusia asioita. Yhteiset hetket on kultaakin arvokkaampaa ja niistä haluaa nauttia ihan täysillä. Meidän kahden keskeinen aikamme on tottakai jäänyt vähemmälle. Sehän on selvää ja oli tiedossa tottakai. Varsinkaan, kun isovanhemmat eivät asu lähellä on leffaan menot ja ravintolaillat jäänyt yhteen kertaan viimeiseen puolen vuoden aikana. Pyrimmekin ottamaan toisemme huomioon entistä enemmän elein ja sanoin. On tottakai tärkeää, että Minea näkee myös rakkauden isän ja äidin välillä. Lapsuudessa kotona nähdyt ja koetut asiat vaikuttavat meihin koko elämän ajan. 

On hienoa, miten meidän Osku on Minean ottanut vastaan. Pelkäsin aiemmin, että joutuisimme luopuaan hänestä, koska Osku on tottunut olemaan aina yksin ja saaman kaiken huomion. Ikäähän Oskulla on jo kohta 20 vuotta. Pitkän ajan olen saanut hänen kanssaan elää ja miten paljon Osku onkaan elämää kanssani nähnyt. Lukuisista muutoista ja Oskun ikkunasta tippumisesta on selvitty tähän asti. Olen onnellinen siitä miten nuo kaksi ovat ystävystyneet ja mahdumme kaikki samaan sänkyyn <3





Toivotaan, että meillä on vielä monia yhteisiä vuosia edessä.

En voisi olla onnellisempi <3




 Sain jälleen yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa valita meille uudet rannekellot. 
Tällä kertaa valitsin itselleni kultaisin yksityiskohdin koristellun ruskea nahkarannekkeisen kellon. Kellon lisäksi valitsin siron käsikorun. Koru ja kello sopivat oikein kauniisti yhteen. J:n valinta oli aina tyylikäs mustarannekkeinen kello mustalla kellotaululla. Myös tässä kellossa kultaiset yksityiskohdat viimeistelevät kokonaisuuden. 

Koodilla LOVINGWHITESTYLE saatte -15% alennuksen Daniel Wellingtonin  verkkokaupasta!
Koodi on voimassa  15.4.2017 saakka.



- Marjut -  
 

6 kommenttia:

Eeva kirjoitti...

Ihana teksti ja niin totta. Hihih, luulin alkuun että puhut miehestäsi tällä Oskulla :D

Jenni / big mamas blogit kirjoitti...

Kaikki tässä tekstissä on niin totta. <3 Se rakkaus omaa lasta kohtaa on tosiaan täydellisen ennen kokematonta.

Pellavaajapastellia kirjoitti...

Näytät niin kauniilta Marjut♡ ja koko teidän perhe näyttää niin onnelliselta yhdessä! Minussa tämä aihe herättää syviä tunteita, myös sellaisia, joista harvemmin puhutaan. Esimerkiksi miltä äidistä tuntuu, jos vauva valvottaa niin paljon että koko perheen hyvinvointi alkaa olla koetuksella? Tai miltä äidin rakkaus tuntuu kun kolmevuotias uhmaikäinen koettelee sitä äärimmilleen? Näistäkin asioista on hyvä pystyä puhumaan, sillä kuten rakkaus ja hyvät hetket, kuuluvat elämään myös ne hetket kun tuntuu, ettei jaksa rakastaa.

Marjut kirjoitti...

Voi ei :D Mukava kuulla, että samaistut kirjoitukseeni <3

Marjut kirjoitti...

Kiitos kommentistasi <3 Kyllä se vain niin on, että tuon tunteen ymmärtää vasta sen koettuaan. Olen niin onnellinen saadessani sen kokea!

Marjut kirjoitti...

Voi kaunis kiitos kauniista sanoistasi <3 Tiedostan sen, että elämässä tulee ihan varmasti vielä monenlaisia hetkiä ja tilanteita eteen. Kaikki ne kasvattaa meitä ihmisinä ja muokkaa meidät omiksi itseksemme. Varmasti tulen vielä kirjoittamaan joskus päinvastaisiakin tunteita ja ne kuuluvat yhtä lailla elämään.